Osa 2: Pelkoa Jenniferissä

Meidän perhe-elämämme ei mennyt niinkuin piti, Booker hoisi lapsia, kun taas minä luin kokoajan.

Olin sentään kerran jaksanut käydä Ikeassa ostamassa kirjahyllyn. Jos en olisi ostanut sitä, talomme varmaan tulvisi kirjoja. Booker alkoi jo haukkumaan minua täyslaiskaksi vätykseksi.

Eräänä iltapäivänä Booker sanoi minulle, että hänellä on asiaa.
-Mitä? kysyin, kun nousin seisomaan. Booker käveli eteeni.

-Ellet ole ennen Jasonin syntymäpäiviä ryhdistäytynyt hankin meille eron! Booker alkoi huutamaan.
-Mi-mitä? kysyin.
-Et hoida Jasonia, joudun käymään töissä ja hoitaa häntä yksin! Ja sinä vain luet kirjoja! Booker jatkoi.
-Mutta Jasonin syntymäpäivät vain lähestyvän, sain sanottua.
-En halua enään epäonnistua isyydessä, Booker sanoi hieman rauhoituttuaan.

-Mitä!?! Petturi! huusin täyttä kurkkua.
-Asiahan on näin, että: Kun kävelin kerran kadulla, minut pakotettiin tekemään se! Booker näytteli.
-Älä huijaa! Mitä oikeasti tapahtui!?! huusin.
-Se tapahtui lukiossa, Booker sanoi.
-Ai anna anteeksi, sanoin.
-Annankin, mutta hankin sen eron oikeasti ellet ryhdistäydy, Booker vastasi.

Poltin sitten kaikki kirjani, paitsi yhden.

Se oli aivan pakko säästää, nimittäin, Harry Pottereiden koko sarja yhdessä kirjassa.

Ruokkisin kerran Jasonin ja lepertelin häntä parhaaksi lapseksi mitä voi saada. Sattumoisin Booker näki sen ja kysyi:
-Jatkatko sinä tuota? Vastasin siihen:
-Tietenkin.
-Se on hyvä, Booker sanoi, sen jälkeen heitin vitsillä:
-Haluan toisenkin lapsen! Jonka päätteeksi Booker vei minut tekemään jotain hyvin likaista.

Vihdoin koitti Jasonin syntymäpäivät.

Hänestä kasvoi aika lutuinen pikkupoika mielestäni.

Olin raskaana ja kävin kaupassa hakemassa esimerkiksi maitoa, kun tulin kaupasta sain tekstiviestin. Siinä luki:
Tule illalla puistoon, tai muuten... Siinä ei lukenut mitään muuta, pelottavaa. Menin viemään ostokset kotiin ja sanoin meneväni elokuviin yksikseni. Sen jälkeen menin puistoon. Viimeinen muistikuvani oli, että tunsin kipua ja menetin tajuntani.