Prologi

(Seinät alhaalla häiritsee... älkää välittäkö) Eikai tämä nyt niin kamalaa ole Jennifer. Ajattelin, kun saavuin lentokentältä asuinpaikkaani. Olin matkalla kohti uutta kotiani.

Kun saavuin kotiini -ainakin miten jotkut sitä kutsuvat- olin hämmästynyt. Miten äitini ja isäni antoivatkaan minulle näin ruman kämpän?

No, kyllä täällä asua voi. Ajattelin, kun astuin sisään taloon.

Ja missä poreamme, kylpyamme ja luksussuihku ovat? Ajattelin vielä ja menin sängylle.

Kun menin makoilemaan sängylle, sen ruosteet natisivat. Minulle tuli sisäoppilaitokseni mieleen, parempi kai, että kerron koko elämänkertani:
Ennen syntymääni, kun äitini oli raskaana, isäni kosi häntä. Heidän häät eivät olleet kovinkaan hulppeat, koska he molemmat olivat silloin hyvin köyhiä. Kesken hääkakun leikkauksen, minä päätin syntyä. Minut ristittiin Jennifer Roselandiksi.

Kun olin hieman vanhempi, vanhempani voittivat lotossa ja ostivat erään ravintolan itselleen. He alkoivat rikastua silmissä. Pian he rakennuttivat itselleen kartanon Californiaan. vartuin siellä ja kun olin käynyt ala-asteen, vanhempani lähettivät minut sisäoppilaitokseen. Pääsin sieltä pois, loistavin numeroin tietenkin ja totuin luksuselämää hetken aikaa. Mutta sitten se päivä iski, isäni oli humalassa ja äitini alkoi valittamaan siitä, isäni alkoi kuristamaan äitiäni ja siitä äiti kuoli. Olin hädissäni, isäni pidätettiin ja minut vietiin tänne, Apaloosa Plainsiin. Äitini kuolemasta siis on siis vain vähän aikaa. Tästä se alkaa.